Alakerran makuuhuoneen seinistä osa on hirrellä ja kauniisti piilutettuna, osa seinistä on laudoitettu haapalaudoilla, myös katto on kaunista ja vaaleaa haapalautaa.
Haavan puuaine on kevyttä, vaaleaa ja pehmeää. Lujuusarvoiltaan se vastaa kuusta. Lisäksi haapa pitää värinsä hyvin ja kellertyy huomattavasti hitaammin kuin esimerkiksi koivu. Haapapuu kutistuu kuivattaessa suhteellisen vähän ja sitä on suhteellisen helppoa työstää.
Nopeasti ajateltuna emme ehkä muista, että myös haapa kuuluu olennaisena osana kulttuuriimme. Kuusi ehkä tulee ensimmäisenä mieleemme sanonnasta "Sitä kuusta kuuleminen, jonka juurella asunto". Mutta jo esi-isämme käyttivät kalaretkillään korpijärvillä yhdestä haapapuusta tehtyjä ruuhia eli haapioita. Myöhemmin haapaa on käytetty mm. aidaksina, kirkkojen paanukatoissa, talojen pärekatoissa sekä aittojen ja riihien seinissä,joihin haapa antaa hienostuneen harmaan sävyn patinoituessaan. Suomessa tunnetaan myös jo 1800-luvulta peräisin olevia rakennuksia, joiden kantavatkin rakenteet ovat haapaa.
Haapa kuuluu olennaisena osana myös pihoille, haka-alueille, rannoille sekä peltosaarekkeisiin. Ja mitä olisikaan kesäinen tuulenvire ilman haavan lehtien havina!
Lampaiden ja karjan talviruokinta oli ennen vanhaan pajujen lisäksi myös haavasta tehtyjen kerppujen varassa. Myös perinneruokien valmistuksessa haavalla on osansa. Mm. Karjalassa lampaansärän valmistukseen käytettävät kaukalot olivat yleensä haapaa. Lisäksi havisevalla haavalla on myös sijansa monissa loruissa, saduissa ja tarinoissa.
"Oi haapa, sydämeni puu,
miten lehväsi värisevät!
Minun ihmissilmäni sumentuu -
sano, syksykö on vai kevät?
Sinun laillasi levottomaksi saa
minut ankara tuuli ajan.
Voin lasten suojaksi rakentaa
vain lauluni lehtimajan."
Aale Tynnin Puutarha, alunperin kokoelmasta Lehtimaja (1946).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti