Keittiö, kodin sydän

Sanotaan, että keittiö on kodin sydän.
Siellä herätään uuteen aamuun, suunnitellaan tulevaa päivää ja illalla viimeksi sammutetaan valot. Siellä vaihdetaan päivän kuulumiset, tavataan ystäviä, parannetaan maailmaa ja ajatellaan omia ajatuksia. Siellä keitetään, paistetaan ja leivotaan, säilötään ja nam! syödään. Eletään tätä päivää ja tehdään huomisen muistoja.

Villa Preiskarissakin aloitettiin suunnitteleminen tuvasta. Tosin keittiö ei ollut ykkösenä ajatuksissamme vaan takka-leivinuuni-puuhella -systeemi, joka on meillä kodin sydän. Sen sydämen ympärille muodostui tupa; kodin sydän. Ja keittiö. Kalusteet halusimme yhdelle seinälle ylisuurten ikkunoiden vuoksi. Villa Preiskarin terassin puoleinen seinähän on miltei täynnä ikkunaa ja ovea.



Marssimme toiveidemme kanssa keittiökalusteiden myymälöihin suunnittelijoiden juttusille ja kulutimme tosi paljon aikaa katsellen eri ovimalleja ja ratkaisuja. Topi-keittiöiltä saimme matkaamme ovimalleja myös itse huvilalle, joka oli mainio tilaisuus. Moni malli näytti kauniilta myymälässä, mutta paikanpäällä suorastaan kamalilta. Milloin ne "katosivat" hirsiseinään tai olivat muuten vaam ihmeellisen värisiä.

Topi-keittiöillä on saaristoon sopivia ovimalleja vaikka kuinka, katsopas täältä.

Itse asennus olikin sitten mielenkiintoinen juttu. Eihän piilutetussa hirsiseinässä ole tasaista pintaa...mutta siitä ei sen enempää. Sen vaiheen haluamme unohtaa. Pääasia on, että huvilassamme on keittiön kaapistot!








Tähän lasivitriiniin tulee vielä sisälle valot, jotta upea käsintehty piilutus näkyisi mihin vuorokauden aikaan tahansa eikä peity kaapin ovien taakse. Vitriinissä on lasihyllytkin, jotta mikään ei rikkoisi näkyvyyttä.

Kotikissaa lätkitään

Villa Preiskarin tuvan lattia kaipasi väriä. Kyllähän kunnon perinteinen lankkulattia lakattunakin on komea, mutta jotenkin kaipasimme huvilaamme perinteistä hirsipirtin tunnelmaa.

Maalikaupassa pähkäilimme ja valitsimme pienistä mallitilkuista parhaiten silmiimme sopivaa sävyä. Välillä mallit olivat pitkin poikin myymälän lattialla, tallustimme ympäriinsä ja tutkailimme miltä eri sävyt näyttävät, kun valo taittuu ikkunoista tai kattolampuista.

Mallit vähenivät pikkuhiljaa ja lopulta kolmesta värisävystä valitsimme kotikissa-nimisen maalin, jota sitten lätkittiin lattiaan. Lopputulos on mielestämme kaunis ja maalin nimikin niin hirsiseen tupaan passeli:
kotikissa.
Nyt on kissattomassakin tuvassa kissaa!


  
 




Talvi saaressa

Otsikko voi johtaa hieman harhaan, sillä emme sentään saaressa talvea asu vaan vietäme täällä kaiken mahdollisen vapaa-ajan ja rakennamme. Toiveissa on viettää joskus villa Preiskarissa joulu: kynttilöitä, kuusi ulkona terassilla, hyvää ruokaa ja seuraa, sininen hämärä ja hiljaisuus, joulusauna rantasaunalla, kiireettömyys, onni,...
Ja kokea kevät: kuulla jäiden lähtö, nuuskia ilmaa ja huomata kevään tulleen, tuntea poskipäillä auringon jo lämmittävän, kuulla ensimmäisten lokkien saapuvan, nähdä muuttolintujen paluu, istuttaa siemeniä multaan ja seurata niiden itämistä,...


 

Talvella on kiva saada punaiset posket rämpimällä umpihangessa koirien kanssa ja kun se kyllästyttää voi ottaa helpommasta ja hypätä kelkalle. Pitkäkoipisesta saarikoirasta saa aina kaverin!
Nauttia luonnosta ja päivän kierrosta, kauniin päivän jälkeen tulee aina ilta.

Tai sitten "harrastaa" rakentamista. Vuorossa eteisen lattiaa, päätykolmion vuorausta, päätyjen suoristamista, ja ennen kaikkea nauttia vapaapäivistä!