Tammikuun pakkasessa

Keskipäivän aurinko noin kahdenkymmenen asteen pakkasessa.
Riemulla ei ollut rajoja, kun saarikoirat pääsivät juoksemaan jäälle
ja huvilalle.



Saaressa oli hiljaista: ei kuulunut talitinttien titityytä, ei näkynyt jäniksen jälkiä, ei oravia, ei edes hiirulaisia. Saarikoiratkin olivat ihan ihmeissään:



Ainoastaan huvilan sisältä kuului vasaran naputusta, kirveen kopsetta, höylällä hiomista, puuhellasta tulen rätinää,...


4 kommenttia:

Maalainen kirjoitti...

Terve! Tulin vastavierailulle ja lukasin blogisi läpi. Projektinne vaikuttaa kovin mielenkiintoiselta! Itse tekeminen luontoa kunnioittaen on hyvä juttu!

Mietin tässä uteliaana, tekeekö teistä toinen(tai joku projektissa mukana olevista) työkseen vastaavanlaisia hommia tai taloprojekteja? Lähinnä siis mietin, että olisiko minun kaltaiseni tavallisen ummikon mahdollista joskus kyetä samaan. :)

VillaPreiskari kirjoitti...

Hei Maalainen,
Kiva, kun piipahdit!

Ei meistä kumpikaan työksemme tee rakennushommia: toinen on konttorirotta ja toinen metallimies. Siksi se piilutuskirveen tekeminen onnistui täydellisesti!

Ollaan rohkeasti lähdetty rakentamaan, tutkittu kirjoja ja nettiä, kyselty ja kateltu, otettu oppia ja opittu työn edetessä.
Varmaan monta turhaakin hommaa tehty ja vaikeamman kautta, helpommallakin varmaan pääsisi, sitä vaan emme tiedä :)
Suositellaan kyllä jonkin hirsityökurssin käymistä, sieltä ehkä saisi niitä työtä helpottavia vinkkejä.

Sähkötyöt on tehnyt tietysti ammattilainen, mutta esimerkiksi rantasaunan piippu muurattiin itse ja hyvin vetää :)

Kyllä ummikkokin kykenee, koska mekin!

Maalainen kirjoitti...

Kiva kuulla, annat kovasti toivoa :) Katsotaan tuleeko tämä meidän perheessä vielä joskus ajankohtaiseksi.

VillaPreiskari kirjoitti...

Rohkeasti vaan tekemään, kun se unelmien paikka löytyy!
Minua auttaa ajatus, että "miksen minäkin voi tai osaa, jos joku toinenkin"
ja näillä menen :)