Venetsialaisviikonloppu

Piipahdimme kastelemassa ja katselemassa kasvihuoneilla, saunomassa ja pikkaisen uipasemassakin huvilalla. Oli kaunis ja lämmin viikonloppu.
Länsi-Suomen rannikkoalueilla vietettiin vietettiin Venetsialaisia eli veneily- ja mökkeilykauden päätösjuhlia. Illat pimenevät syksyyn ja valon määrä vähenee huomattavasti, mutta Villa Preiskarissa ei silti vietetä mitään mökkeilykauden päätösjuhlia vaan Veden, tulen ja valon juhlaa.
Mökkeilykausi jatkuu! Veneilykausi jatkuu. Kynttilöiden ja nuotion tulet ja valot luovat mystisiä varjoja ympärilleen ja me nautimme syksyn pimeistä ja lämpimistä illoista.

Kuvissa kuitenkin kaunista auringonpaistetta ja kasvihuoneen kuulumisia.
Hyvin olivat tomaatit pärjänneet kauan ilman kastelua! Voi helpotuksen huokaus :)

 

Ja säilömäänkin ehdittiin! Avomaankurkkuja riitti viipaloitavaksi ihan kivasti.

Yläkertaan

Jonkinlainen kulku pitäisi saada yläkertaankin, jonne on tulossa makuutiloja ja ehkäpä "sivistysnurkkaus" eli telkkarit ja tietokoneet. Suunnitteluasteella toki vielä, joten voipi tulla tai sitten ei. Makuutilat toki tulee.

Mielessä kävi monenmoista portaita ja tikkaita; suoraa ja pyöreää, avomallia ja umpinaista, satulamallia ja kaarevaa. Lopulta päädyimme tekemään portaat itse paikanpäällä ja sellaiset kuin sattuu tulemaan.

Ja tällaiset niistä tuli:

Ja kaiteelle sovitettiin lautaa, joka myös maalataan portaiden mukaisiksi:

Laiskottelua...ko?

Välillä täytyy ottaa ihan rennosti ja käydä kalastamassa: verkoilla tai sitten ihanasti ongella, tehdä käsitöitä, saunoa pitkän kaavan mukaan, tutkailla luontoa ja sen asukkaiden elämää, ihailla kukkia,...
kuvat puhukoot puolestaan:

Puulato

Huvilallamme on tulisijaa jos jonkinmoista, joten polttopuita menee kovasti; milloin saunan pesässä tai sisällä puuliedessä, milloin savustuspöntön alla tai muurikassa, milloin ihan muuten vaan tunnelman luojana grillikatoksen takassa. Pikkupuut ovat olleet milloin missäkin pinossa pitkin ja poikin tonttia, mutta
nyt se aikakausi loppui ja rakensimme puille (ja moottorikelkalle) oman paikan.

Tässä tulos miltei valmiista puuliiteristä ja kelkan kesäkodista:

Vihdoinkin Kesä!

Nyt se tapahtui: sen verran jäät on hävinneet, että soutelimme saareen. Voi, tätä iloa!
Mitä siitä, että pari tuntia sitten satoi räntää pihamaan valkoiseksi ja mitä siitä, että unohdimme kattilat ja paistinpannut kotiin. Täällä olemme!

Tuli on puuhellassa ja ahvenfileitä uunissa, riisiä kahvipannussa; hätä keinot keksii :)
verkot vedessä ja saunassa puut kannettuna. Saarikoirat ovat myös elementeissään; heti piti nuuskia kaikki kivet ja kannot, käydä uipasemassa jäiden joukossa ja kannella pihapiiriin kaikki irtonaiset oksanpätkät ja ajopuut, joita talvi on tuonut rantaan.

Jonkin verran talvi toi pettymyksiäkin: talvivalkosipulit eivät näytä elpymisen merkkejä. Mustaa ja litsaantunutta mönjää penkeissä vain näyttää olevan. Mutta sisällä oli chilit selvinneet mainiosti. Miljoonittain valkoisia, auenneita kukkia ja pienenpieniä hedelmän alkuja. Myös pelargoniat ovat täydessä kasvuvauhdissa.
Pihapiirissä raparperit työntävät itseään "niska punaisena" taivasta kohden.

Upeaa tämä kesän alku!

 

Keittiö, kodin sydän

Sanotaan, että keittiö on kodin sydän.
Siellä herätään uuteen aamuun, suunnitellaan tulevaa päivää ja illalla viimeksi sammutetaan valot. Siellä vaihdetaan päivän kuulumiset, tavataan ystäviä, parannetaan maailmaa ja ajatellaan omia ajatuksia. Siellä keitetään, paistetaan ja leivotaan, säilötään ja nam! syödään. Eletään tätä päivää ja tehdään huomisen muistoja.

Villa Preiskarissakin aloitettiin suunnitteleminen tuvasta. Tosin keittiö ei ollut ykkösenä ajatuksissamme vaan takka-leivinuuni-puuhella -systeemi, joka on meillä kodin sydän. Sen sydämen ympärille muodostui tupa; kodin sydän. Ja keittiö. Kalusteet halusimme yhdelle seinälle ylisuurten ikkunoiden vuoksi. Villa Preiskarin terassin puoleinen seinähän on miltei täynnä ikkunaa ja ovea.

Marssimme toiveidemme kanssa keittiökalusteiden myymälöihin suunnittelijoiden juttusille ja kulutimme tosi paljon aikaa katsellen eri ovimalleja ja ratkaisuja. Topi-keittiöiltä saimme matkaamme ovimalleja myös itse huvilalle, joka oli mainio tilaisuus. Moni malli näytti kauniilta myymälässä, mutta paikanpäällä suorastaan kamalilta. Milloin ne "katosivat" hirsiseinään tai olivat muuten vaam ihmeellisen värisiä.

Topi-keittiöillä on saaristoon sopivia ovimalleja vaikka kuinka, katsopas täältä.

Itse asennus olikin sitten mielenkiintoinen juttu. Eihän piilutetussa hirsiseinässä ole tasaista pintaa...mutta siitä ei sen enempää. Sen vaiheen haluamme unohtaa. Pääasia on, että huvilassamme on keittiön kaapistot!

Tähän lasivitriiniin tulee vielä sisälle valot, jotta upea käsintehty piilutus näkyisi mihin vuorokauden aikaan tahansa eikä peity kaapin ovien taakse. Vitriinissä on lasihyllytkin, jotta mikään ei rikkoisi näkyvyyttä.

Kotikissaa lätkitään

Villa Preiskarin tuvan lattia kaipasi väriä. Kyllähän kunnon perinteinen lankkulattia lakattunakin on komea, mutta jotenkin kaipasimme huvilaamme perinteistä hirsipirtin tunnelmaa.

Maalikaupassa pähkäilimme ja valitsimme pienistä mallitilkuista parhaiten silmiimme sopivaa sävyä. Välillä mallit olivat pitkin poikin myymälän lattialla, tallustimme ympäriinsä ja tutkailimme miltä eri sävyt näyttävät, kun valo taittuu ikkunoista tai kattolampuista.

Mallit vähenivät pikkuhiljaa ja lopulta kolmesta värisävystä valitsimme kotikissa-nimisen maalin, jota sitten lätkittiin lattiaan. Lopputulos on mielestämme kaunis ja maalin nimikin niin hirsiseen tupaan passeli:
kotikissa.
Nyt on kissattomassakin tuvassa kissaa!