Pihasuunnitelmia

Koska elämä heitti kärrynpyörää ja unelmat murskaantuivat samalla eivätkä uudet unelmat ole vielä selkiytyneet, niin tässä välillä suunnittelenja toteutan saarimökille uuden pihan.

Lähes kymmeneen vuoteen emme ole mökillä käyneet, joten luonto on ottanut omansa ja pihapiiri rehevöitynyt melkoisesti.  

Tulevana kesänä saarimökki saa jälleen asukkaansa, ja työkalut pääsevät hommiin! 

Saarihuvilalla...vihdoin!

Kaipaus oli jo kova käymään edes pikkuvisiitillä saarihuvilalla ja viimein sinne päästiin!

Sydän hyppelehti ilosta eikä melkoinen jäänpäältä puhaltava viimakaan iloa poistanut, saatikka edes vähentänyt. Kaikki oli saarella kunnossa ja muutama siemenpussi lähti maihin mukaan. Hieman myöhässä paprikoiden ja chilien siementen multaan laittaminen jo oikeastaan on, ainakin kuukalenterin mukaan, mutta pakko multapussia on heilutella; on se pienten taimien kasvupyrähdyksiä niin mukava seurata.

Pikkuinen länsilaikamme juoksenteli hurmioituneena nuuskuttelemaan milloin pää lumihangessa ja milloin tähyilemässä puiden latvustoon, jossa tali- ja sinitiaiset pyrähtelivät. Tintitkin toivottivat meidät tervetulleiksi!

Ihanaa arkea tällainen.

Meri jäätyy

Pakkanen paukkuu lähellä kolmeakymmentä astetta ja meri jäätyy. Kuuntelin pakkasen pauketta jonkin aikaa, mutta oli pakkasen lisäksi aikamoinen vinkka ja kameran akku alkoi hyytymään. Nappasin pikaisesti pari kuvaa ja hyppäsin takaisin autoon lämmittelemään.

Autossa vasta huomasin, että olin itsekin aivan jäässä ja nyt olen palellut koko illan. Tällaista talven inhoajaa hieman lohduttaa ajatus kevätauringosta ja paksusta jääpeitteestä, jolloin voisin tepastella saarihuvilalle keittämään kahvit ja haaveilemaan erilaisista istutuksista.

Ränsistynyt ranch

Nyt on alkuinnostuksesta hieman toivuttu ja muutama postauskin on julkaistu uudessa blogissa.
Pääset sinne tästä: Ränsistynyt ranch - kerromme siellä yrityksestämme saada n.200-vuotta vanha päärakennus asuttavaan kuntoon...

Tervetuloa mukaan!

Uudet tuulet...

Elämä yllättää joskus melkoisilla asioilla ja järisyttää arkirytmiämme moneen suuntaan. Pienistä asioista tulee isoja, isoista asioista pieniä ja kaikki ne yhdessä muuttavat ajatusmaailmaamme.
Niin myös VillaPreiskarissa...

sillä huvilallemme on tullut kilpailija!!

Ostimme Pohjois-Karjalasta vanhan ja ränsistyneen maa- ja metsätilan, johon kuuluu myös jonkin verran rantaviivaa Pieliseltä. Siirrymme nyt tekemään remonttia Pielisen äärelle ja VillaPreiskarin rakentaminen jää tauolle, joksikin aikaa.

Veneretkellä Pielisen aalloilla

Mökkilaituria

Pielinen Juhannuyönä

Kirjoittelen ränsistyneen ranchin kunnostamisesta tuonnempana, kunhan innostukseltani toivun ja pääsen kunnolla työn touhuun. Ja arkeenkin. Nyt pitää nipistellä itseä jatkuvasti ja huomata ettei tämä ole pelkkää unta!

Oikuttelua

Luontoäiti jatkaa oikuttelua: piipahdimme taimien kanssa saaressa, ja tällainen näky meitä kohtasi:

Lyyli-myrsky kävi kylässä.

NahkaIlua

Luonto-äiti on ollut tänä talvena oikukas: tuulta, lämmintä, lumisateita, vesisateita, lauhaa, pikkupakkasta,...joten olemme "joutuneet" etsimään uusia harrastuksia, koska matkat saareen ovat olleet sen verran harvinaista herkkua ettemme sinne ole oikein päässeet.

Niinpä VillaPreiskarissa ollaan mukana kevätkauden kestävässä "Kalannahkasta on moneksi"-kurssilla JEDU:ssa. Lisää kalannahasta myös Puoli Seitsemän-ohjelmassa.

Ja tässä kuvakavalkadi kalannahan käsittelystä:

Ensin kalat pitää huolellisesti puhdistaa lihasta.

ja varovaisesti harjata suomut pois.

Sitten pesua. Tässä on saippuavedessä siian nahat.

Rasvaparkitusta

Kasviparkitusta Mimosalla. 

Pyykkinarulla kuivumassa.

Mateen nahkoja kuivumassa.

Kalannahasta voi valmistaa vaikka ja mitä, vain mielikuvitus on rajana. No, tietysti pitää muistaa, että kyseessä on nahka; sadetakiksi nahasta ei oikein ole. Myös värjäys onnistuu. Alla kurssilaistemme tuotoksia.

Kuva: Kalajoen ammattiopisto

Ihanan kesän päätös

Taas ollaan eletty tätä elämäämme ja kesää siihen vaiheeseen, että on aika tehdä kesästä tilinpäätös.

Kesä olikin alkukylmyyden jälkeen kaunis ja satoisakin, vaikka myöhäiseksi kaikki kasvaminen meni. Kasvihuoneestakin tomaatteja ehti kypsyä ja, jotka eivät ehtineet, kypsyivät sisällä.

Myös luonto tarjosi antimiaan. Teimme retken lähisaareen termospullon ja spelttileipien kera. Aikomuksemme oli viettää helteinen kesäpäivä uiden ja aurinkoa palvoen, mutta nopeasti palasimme mökille ja haimme pakastusrasioita villivadelmia varten. Meillä on tapana kerätä marjat suoraan pakastusrasioihin. Hidastahan se on poimia, mutta työ kotosalla on sitten nopeaa; senkus vain kirjoittaa sisällön ja päiväyksen. Villivadelmiea oli paljon, paljon...ja kuinka makeita ne ovatkaan!

Myös ulkona oli hyvä kesä. Kurpitsaa tuli ja tuli...niitä on säilötty puolukan kanssa. Niistä on keitetty keittoa. Niitä on paistettu uunissa perunalohkojen ja porkkanan palasten kanssa ja osa odottaa vielä kellarissa myöhempää käyttöä. Kurpitsa on meidän perheen herkkua arkena ja juhlapäivinä. Emmekä ole sen makuun vielä kyllästyneet!

Tämä "pienokainen" painoi 4 kg.

Myös sienet ovat herkkuamme. Tässä nautimme herkkutattikeittoa sateisena sunnuntai-iltana.

Nostimme chilit myös sisälle, koska ilmat ovat jo niin syksyisiä. Chilit eivät vain välitä pimenevistä illoista vaan kukkivat ja kypsyttävät palkojaan. Chili on myös yksi kestosuosikeistamme ja lisäämme sitä usein ruokiimme.

Ihminen jännä otus, kun se unohtaa niin nopeasti arkipäivän tapahtumat. Unohtavatkohan eläimetkin? Santtu-koiramme ainakin näyttää muistavan, että tässä oli sen lempi piilopaikka ja vaikka kaadoimme ympäriltä isot lepät pois, niin koira nukkui "piilossaan" useat päikkärit.

Puutarhurin laulu

Puutarhurin laulu (Aale Tynni)

Minä kylvän vihreän nurmikon, joka kasvaa apilaa;

ja vehmaalta tuoksuu tarhassa, kun tuuli puhaltaa.

Älä huolehdi turhaan tarhuri, saat siemenet itämään.

Voikukkia kasvaa varmasti ja vaikka et kylväkään.

Minä ruusun istutan tarhaani, jalon, vahvarunkoisen.

Ja kun ruusu nuppunsa aukaisee, koko päivän iloitsen.

Älä huolehdi turhaan tarhuri, saat ruususi kasvamaan.

Ja sen piikit tunnet varmasti, jos kukka ei puhkeakaan.

Ja lintulautoja joukoittain panen puihin korkeisiin, 

kun linnut aamulla laulavat, minä herään säveliin.

Älä huolehdi turhaan tarhuri, jos lähtevät laulajat.

Niin harakat saapuvat varmasti ja ne puissasi nauravat.

 

Vihertää

Lintujen sirkutus täyttää korvamme ja niiden kevätkiire tarttuu meihin ihmisiinkin: viikonloppu saaressa ja "ruppi rappiolla", silti hurjan ihanaa. Ensimmäinen raparperikiisselikin saatiin jo aikaan. Kasvunvoimalle ei löydy voittajaa!

Talvihorroksesta herätty!

Jäälauttojen läpi mutkitellen vaan perille oli päästävä!

Portailla oli jo ihan kesä.

Pihalla kesä ja talvi tappelivat. Kesä näyttäisi olevan voitolla.

Sunnuntaina aamukahvit terassilla. Tästä se alkaa...

(Kuvat napsittu kännykällä ja laatu mitä sattuu, kamera unohtui kotiin. Eiköhän näistä tunnelma kuitenkin välity!)

Tuumailuja

Soutuveneellä jo pääsisi...mutta ne jätettiin syksyllä saareen.

Kotosalla on isommat veneet, joita ei oikein voi vielä laskea veteen.

Kaipaus...

ja hämmennys talven säästä...

Marraskuu

Villa Preiskari on pistänyt kesän pakettiin ja aloittanut talven odotuksen.

Pyhäinpäivänä (tai oikeastaan pyhhäinmiestenpäivänä, kuten täällä sanotaan) olimme vielä veneilemässä huvilallamme. Lämmitimme saunan ja vietimme kiireetöntä aikaa. Tökkäsimme vain
- talvivalkosipulit maahan ja
- lisää narsissin sipuleita maahan sekä
- kalastettiin ja herkuteltiin siialla. Miten se siika voikin olla niin, niin hyvää!!

Ruusut matkasivat talvehtimaan maakellariin. Oli "hieman" pimeä, kun veneilimme maihin. Kummasti sitä silti näki tähtien kajossa. Taisi siihen kyllä vaikuttaa kaupungin valotkin. Ruusut olisivat näköjään halunneet vielä kukkia...

Venetsialaisviikonloppu

Piipahdimme kastelemassa ja katselemassa kasvihuoneilla, saunomassa ja pikkaisen uipasemassakin huvilalla. Oli kaunis ja lämmin viikonloppu.
Länsi-Suomen rannikkoalueilla vietettiin vietettiin Venetsialaisia eli veneily- ja mökkeilykauden päätösjuhlia. Illat pimenevät syksyyn ja valon määrä vähenee huomattavasti, mutta Villa Preiskarissa ei silti vietetä mitään mökkeilykauden päätösjuhlia vaan Veden, tulen ja valon juhlaa.
Mökkeilykausi jatkuu! Veneilykausi jatkuu. Kynttilöiden ja nuotion tulet ja valot luovat mystisiä varjoja ympärilleen ja me nautimme syksyn pimeistä ja lämpimistä illoista.

Kuvissa kuitenkin kaunista auringonpaistetta ja kasvihuoneen kuulumisia.
Hyvin olivat tomaatit pärjänneet kauan ilman kastelua! Voi helpotuksen huokaus :)

 

Ja säilömäänkin ehdittiin! Avomaankurkkuja riitti viipaloitavaksi ihan kivasti.