Metsäretkiä ja gurmee-ruokaa

Villa Preiskarissa piipahdetaan usein kävelemässä huvilan takaa alkavassa metsässä, milloin kylävieraiden lasten kanssa seikkailemassa, milloin koirien kanssa nuuskimassa mielenkiintoisia koloja tai muuten vain haahuilemassa.
Onkohan menninkäisen naavaparta unohtunut oksalle?

Metsä on ihana paikka. Vaikka kulkisi samoja polkuja, niin aina voi löytää uusia asioita: naavaisia puita, menninkäisten koloja tai lintujen pesiä. Saarikoiratkin ovat oppineet nauttimaan metsäpoluista.


Tavallisesti Villa Preiskarin mamma kävelee siellä yksin, vain koirat matkassa ja ilman kameraa, mutta tänään teimme metsäretken kahdestaan ja kamerakin oli matkassa. Niin ja tietysti saarikoirat!


Löysimme puun, jonka kasvupaikka oli hieman kummallinen. Piti hieraista muutaman kerran silmiä ennen kuin uskottiin. Kyllä, kiven päälle oli puu juurensa asettanut!


Metsäretken jälkeen saarikoirat putsaavat tassunsa ja käpertyvät terassin alle varjoon päiväunille.

Mutta Villa Preiskarin mamma etsi sieniveitsensä ja teki haperokastiketta: paloitellut haperot paistetaan voissa, lisätään ripaus suolaa ja pippuria, sipulia, muutama lusikallinen pippurista tuorejuustoa, loraus kolmen juuston kermaa ja annetaan porista puuliedellä kunnes omasta maasta kuokitut uudet perunat ovat kypsyneet.
Jälkiruuaksi paistetaan samalla tulilla nopeasti kananmuna-lättyjä (normaliin taikinaan lisätään vain tuplamäärä kananmunia, silloin lättyset nousevat pannulla reunoiltaan kupeiksi) vatkataan kermavaahtoa ja "lättykupin" päälle laitetaan vielä tuoreita mansikoita ja mustikoita. Nam!


Höysteeksi oman kasvimaan salaatteja, herneenpalkoja ja pinaattia. Kunnon lähiruokaa. Voiko ihminen muuta gurmee-ruokaa arkipäivänä halutakaan?

Villa Preiskarin mamma vasta opettelee sieniruokien laittamista, joten kertoisitko oman sieniruoka-reseptisi minulle kokeiltavaksi ja opeteltavaksi?
Mamma kiittää ja kumartaa

3 kommenttia:

FeminineApproach kirjoitti...

Kiitos kommentistasi blogiini, osasin nyt tulla vastavierailulle...=)Ja kaunis blogi sinulla onkin, tulen toistekin!

Tuon olen kokenut monesti minäkin, tutuilta poluilta tai reiteiltä metsässä tai muuallakin luonnossa löytää uusia asioita. Eri vuorokauden- tai vuodenaika tai muuten vaan eri hetki on aina erilainen. Ja sehän on hienoa, ei tarvitse mennä kauas etsimään elämyksiä, niitä löytää lähiluonnnostakin.

Sienestän minäkin, mutta en käytä reseptejä, lisään vain sieniä vähän sinne sun tänne...=)

VillaPreiskari kirjoitti...

Hei FeminineApproach

Kiitos viestistäsi!

Villa Preiskarissa ollaan nautittu kaunista säästä ja unohdettu avata läppäri, joten kiitokseni kehuistasi tulee hieman myöhässä...

Oli tosiaan upea viikko; kalastettiin urakalla ja tehtiin ahvenfileitä, savustettiin siikoja ja loimutettiin meritaimenta... Eilen alkoi sitten sataa ja tuulla, nähtiin taivaanrannassa elosalamoitakin!
Se vasta oli valoshow.

Olisi kiva kuulla, että kuivatko sieniä talveksi?

FeminineApproach kirjoitti...

Hei taas! Nykyään en enää juuri sieniä kuivaa, vuosia sitten tein sitä paljonkin. Ilman kuivuria saunan lauteilla kuivasin suppilovahveroita ja kanttarelleja.

Nyt kerään luomuruokaa eli sieniä ja marjoja lähimetsästä arkiseen ruuanlaittoon ja vähäsen pakkaseen talven varalle.